Blogisti Pilvi Linna haastatteli kaupunginjohtaja Jukka Mäkelää, jonka työura Espoon peräsimessä on kulminaatiopisteessä. Kasvukaupungissa Mäkelä on ollut kuljettaja yhdessä valtuuston kanssa. On tuntenut kaupunkinsa perusteellisesti lapsuudesta lähtien, mutta vuoden vaihteessa odottaa uusi elämänvaihe.
”Lapsuuden kodin nurkalla oli Tapiolan leipomon konditoria. Isä ja äiti palkitsivat onnistumisesta vadelmakermamunkilla. Kun näen iäkästä äitiäni, vien hänelle tuliaiseksi vadelmakermamunkin. Se herättää hienoja yhteisiä muistoja. Lapsuuteni Tapiola 1960-luvulla oli elinvoimainen täynnä riemua ja iloa, joskus jopa itkua. Tapiola rakentui etenkin lapsiperheiden tarpeisiin.”
Tapiola tänään?
”Tärkein tekijä Tapiolan kehittämisessä ja uudistamisessa on ollut elinvoiman palauttaminen arkkitehtuuria ja perinteitä kunnioittaen. Elinvoima on ollut kehittämisen lähtökohta. Se on pala kerrallaan palautumassa, vielä kun saadaan uimahalliin vedet ja Heikintorikin kuntoon. Teatteri tuo väriä ja värikkyyttä. Tapiolalla on nyt edessään loistava tulevaisuus.”
Mitä Tapiola tulevaisuudessa?
”Suomen kannalta on tärkeää kaupunkiympäristöt, joissa kansainvälistenkin yritysten on hyvä toimia. Panostukset tiedeyhteisöihin kuten Aalto-yliopistoon, VTT:hen, Keilaniemeen ja Otaniemen kampukseen ja ympäröivään Tapiolaan kasvattaa korkoa korolle. Esimerkkeinä maailmalta Stanford, MIT, Oxford ja Cambridge. Tapiolasta löytää turvallisen ja luonnonläheisen kodin. Koko Suomen kannalta on elintärkeää kansainvälinen kilpailukyky innovaatioineen. Tapiolalla on siten tärkeä rooli. Tulevaisuudessa tutkijat haluavat asua Tapiolan kaltaisissa ympäristöissä. Maailma muuttui nopeasti kuten suomalainen kaupunkipolitiikka. Vielä 2000-luvun alussa globaali ja lokaali jäivät juhlapuheisiin, ei enää. Tietointensiivinen työmarkkina janoaa houkuttelevia asuinpaikkoja. Niiden pitää olla viihtyisiä kansainvälisten osaajaperheiden näkökulmasta.”