Blogisti Pilvi Linna kysyi kuinka Tapio Mainio toimittaa asioitaan koronavirusaikana?
– Vapaa-ajan asunnolle olen riittävästi ostanut purkkiruokaa. Perämerestä saa pilkittyä ahvenia kotitarpeiksi, jään paksuus on riittävä ainakin vielä. Suomessa on vuosisatoja osattu hyödyntää luonnonantimia. Kalastus kuuluu talveemme, tietää toimittaja Tapio Mainio.
Mainio on itseasiassa aito urbi. Hän asuu Oulun keskustan kerrostalossa Rotuaarin tuntumassa. Koronatilanne vaikuttaa arjessa kaikkeen.
– Omaisia ja lapsia en ole nähnyt kahteen viikkoon. Haastattelut artikkeleitani varten joudun tekemään nyt etänä. Jokapäiväisen ruokani tilaan verkon kautta ja noudan ruokakaupan takaovelta. Toisaalta helppoa ja nopeaa, kiittelee Mainio.
Pitkä työura mm. Helsingin Sanomissa antaa paljon näkökulmia. Mainio kertoo matkakokemuksistaan eri keskustoihin. Euroopan vanhin yliopisto on Bolognan ydinkeskustassa. Vanha lääketieteellinen leikkaussali on Mainion mukaan mielenkiintoinen, koska parturit(!) häärivät taannoin kirurgeina.
– Pariisissa kiinnostavaa oli julkisivujen viherrakentaminen. 15-kerroksisen asuintalon kaikkia julkisivuja peitti kasviverkko. Sen tehtävä oli houkutella hyönteisiä monimuotoistamaan Pariisin kaupunkiluontoa.
Hampurissa Mainio innostui levätalosta (artikkeli Kuntalehti 1/2020), jossa lämmitysenergia syntyy biologisessa prosessissa parvekkeiden allaselementeissä.
– Saksalaiset saadaan näin takaisin maahanmuuttajalähiöihin. Portugalin Porto on mielenkiintoinen kaupunkikohde keskustakehittäjille: jyrkän jokirotkon ympärillä levittäytyy vanha kaupunkikeskusta. Modernissa Portossa liikutaan metrolla, kertoo Mainio eurooppalaisesta arjen kaupunkielämästä.