WSP:n Kaupunkiarkkitehtuurin yksikönpäällikkö Matti Tapaninen on arkkitehti ja pääsuunnittelija. Hän asuu perheineen Helsingin ytimessä, pyöräilee Lauttasaareen työhön ja viettää vapaa-aikaansa Villingin saaressa Helsingin edustalla.
Pilvi Linna kysyi WSP:n Kaupunkiarkkitehtuurin yksikönpäälliköltä Matti Tapaniselta, mitä on perheasuminen Helsingin ydinkeskustassa?
Tapanisen perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme teini-ikäistä poikaa. Koti on Liisankadulla Kruununhaassa vanhassa kerrostalossa. Aivan viereen sijoittuvat ratikkapysäkki, lähikaupat, koulut, kahvilat, ravintolat ja leipäkauppa.
Asunnon sijainnin Tapaniset valitsivat aikoinaan siten, että kodista on mahdollisimman lyhyet kävely- tai pyöräily-yhteydet vanhempien työpaikoille, kouluihin, kauppoihin, elokuviin ja huvituksiin. Autopaikkaa ei tarvita, mutta sijaintiin vaikutti se, että venepaikka on lähellä.
Arki ja liikkuminen on pyritty järjestämään kaikin tavoin vaivattomaksi ja mukavaksi niin, ettei kodin sekä kesäkodin ylläpito, arkiaskareet tai liikkuminen vie tarpeettomasti aikaa. Näin aikaa jää perheessä olennaisempaan.
Tapanisen mielestä, jos pidettäisiin kilpailu siitä, että mikä perhe käyttää vähiten aikaa arkiaskareisiinsa tai liikenteessä, oma perhe pärjäisi kilpailussa hyvin.
Miten Tapaniset liikkuvat?
Tapanisen perheessä liikutaan kulloinkin tarkoituksenmukaisimmilla tavoilla: yleensä kävellen, julkisilla, polkupyörillä, veneellä, taksilla, sekä joskus harvemmin myös autolla tai lentokoneella.
Keskustassa helpoimmat ja kätevimmät liikkumistavat ovat juuri kävely ja pyöräily sekä raitiovaunut ja metro. Lapset on totutettu pienestä pitäen käyttämään itsenäisesti julkisia kulkuneuvoja.
Omasta autosta on luovuttu sen vähäisen käytön vuoksi. Toisinaan kuitenkin autoakin tarvitaan. Viimeksi kaksi viikkoa sitten vuokrattiin auto perheen lomareissulle.
Saareen sijoittuvaa loma-asuntoa varten on veneelle paikka Pohjoisrannassa. Matka kotiovelta Villingin huvilasaareen kestää puoli tuntia. Villinkiin on yhteys myös Kauppatorilta julkisella vuoroaluksella.
Ruokakaupassa käynti onnistuu saaressakin, koska sinne liikennöi kesäisin kolmesti viikossa Suomen ainoa toiminnassa oleva kauppalaiva “Christina”.
Talvikaudella mökkimatka voidaan tehdä ensin metrolla ja sitten hiihdetään jään yli suksilla saareen.
Arjen vapaa-aika?
Keskusta-asumisen etuna on Tapanisen mielestä vapaa-ajan mahdollisuuksien paljous. Perheen vapaa-aikaan kuuluu monipuoliset urheilu- ja musiikkiharrastukset.
Perheen pojat ovat pelanneet jalkapalloa kruununhakalaisessa SAPA:ssa. Kun seuralle ei ollut lähellä sopivaa keinonurmikopintaista harjoituskenttää, niin vuokrasimme ja rakennutimme sellaisen yhdessä arkkitehtiystävien kanssa ja perustimme Haapaniemen Kenttä Oy:n juniorijalkapallotoimintaa varten.
Aikaa perhe viettää mökillä Villingissä ja yhdessä ystävien kanssa harrastellaan kaikenlaista mm. bänditoimintaa, salibandyä ja purjehduskilpailuja.
Minne Tapaniset matkustavat lomillaan?
Viimeksi Tapanisen perhe kesälomaili lainatulla purjeveneellä Viron saarille. Edellisellä kerralla perhe matkusti bussilla Riikaan. Hiihtoloman Tapaniset viettivät junamatkan päässä Aulangolla. Lentokoneellakin matkaillaan, mutta ei kovin usein. Ehkä kerran vuodessa.
Perhematkoja on tehty niin, että lapset ovat saaneet ehdottaa ja päättää minne mennään ja mitä kohteita perillä katsotaan.
Ammatin puolesta tehtävät työmatkat suomalaisin kaupunkeihin ja niihin perehtyminen on Tapaniselle erittäin kiinnostavaa matkailua.
Työmatkat pyörällen?
Kotoa töihin WSP:lle Lauttasaareen kestää pyörällä tai metrolla suurin piirtein saman ajan eli noin 20 minuuttia. Yleensä Tapaninen ajaa sen polkupyörällä entiseen ratakuiluun rakennettua Baanaa pitkin.
Kun ratapihan alittava pyörätunneli valmistuu, matka nopeutuu entisestään. Mutta niin tulee nopeutumaan metromatkakin, kun Helsingin yliopiston asemalle toteutetaan uusi sisäänkäyntiyhteys suoraan Liisankadulta. Talvikautena Tapaninen siirtää pyörän varastoon ja siirtyy käyttämään metroa.
Onko perheelle turvallista asua keskustassa?
Keskustassa asuminen on turvallista myös lasten kanssa. Lapset oppivat välttämään vaarat.
Keskustaa tai Kaisaniemenpuistoa pidetään usein turvattomina paikkoina, jossa olisi erityisen paljon häiriötä. Tilastoja lukiessa on kuitenkin syytä huomata, että sinne sijoittuu mm. Helsingin päärautatieasema, ja alueen käyttäjämääriin nähden häiriötapahtumien luvut eivät ole epätavallisen korkeat.
Tapanisen oma polkupyörä?
Tapanisen polkupyörässä on seitsemän vaihdetta. Pyörä on jonkin verran keveämpi polkea kuin kaupunkipyörät. Pyörän Tapaninen osti käytettynä ja huollattaa sen vuosittain. Viime vuonna Tapaninen hankki tyylikään pyörälaukun, jonka saa irrotettua pyörästä olkalaukkuna.
Tyylillä tuntuu olevan väliä liikenteessä. Kun pyöräilee puvussa, niin liikenteessä annetaan paremmin tilaa ja kohtelu on tavallista kohteliaampaa, Tapaninen kertoo.
Miten eri sukupolvet poikkeavat toisistaan keskustojen kuluttajina?
Ihminen on kai perusluonteeltaan sosiaalinen ja mukavuudenhaluinen, ja se määrittää käyttäytymistämme.
Vanhemmille sukupolville tuntuu olevan tärkeää erilaiset kulttuuripalvelut ja ostosmahdollisuudet, jotka on keskittyneet keskustoihin.
Nuoremmat näyttävät omaksuneet viipyilevän ja urbaanin kaupunkielämäntyylin, jossa kaupunkitilaa ja julkisia sisätiloja, kuten ostoskeskuksia voidaan käyttää oleskeluun, tapaamispaikkoina tai työskentelyyn ilman, että ollaan kuluttamassa tai ostamassa mitään.
Se millainen on lasten ja koululaisten rooli ja olosuhteet keskustassa, on vielä löytämättä. Lapset ovat kaupunkitilassa kirjaimellisesti lapsipuolen asemassa.
Lasten ja koululaisten tulisi myös tasa-arvoisesti kyetä käyttämään ja liikkumaan keskustassa itsenäisesti, ilman vaaran- tai pelontunnetta. Lasten suurempi läsnäolo keskustassa olisi eduksi kaupunkikuvalle ja -ilmeelle. Nythän lapsiluku on osoittautunut alueiden menestyksen keskeiseksi mittariksi, Tapaninen painottaa.
Onko elävä, elinvoimainen keskusta paras asuinympäristö myös perheille?
Elävä, elinvoimainen keskusta tarkoittaa sitä, että siellä on erilaisia palveluita ja tarjontaa, kuten kouluja, kavereita, työ- ja harrastusmahdollisuuksia. Eli kaikkea sellaista, mitä perheen arki tarvitsee.
Keskustassa asuminen ei rajoitu niinkään oman kodin seinien sisälle vaan ympäröivää kaupunkiympäristöä käytetään kodin piirin laajentumana. Keskustakotiin ei tämän vuoksi ehkä ole mielekästä hankkia kuntosalia tai kotiteatteria, koska ne palvelut on helposti saatavissa muutenkin.
Keskustan suuri etu on se, että se tarjoaa paljon valinnanvaihtoehtoja ja tarjontaa perheelle. Mm. erilaisia kouluvaihtoehtoja, harrastusvaihtoehtoja ja erilaisia monipuolisia sosiaalisia yhteisöjä jne. Tapanisen mielestä keskusta-asumisen heikkoutena nähdään usein luonto- ja viherympäristön niukkuus sekä hiljaisuuden puute. Niillä perustellaan keskusta-asumisen epäviihtyisyyttä. Helsingin hiljaisimmat paikat löytyvät saarista, joissa ei ole autoja sekä umpikorttelien sisäpihoilta, jotka ovat autoliikenteen melulta parhaiten suojassa. Keskustojen laadun näkökulmasta olisikin hyvä lisätä katujen viherilmettä ja rajoittaa melulähteitä.
On ehkä vanhanaikaista, että alueiden käyttötarkoituksen nimeämisen perinteestä johtuen on merkittynä erillisiä viher- ja virkistysalueita, joihin mennään “virkistymään” kun sen sijaan keskustan katuverkko yhdessä puistojen kanssa voisi muodostaa kattavan viher- ja virkistysverkon, joka alkaa suoraan kotiovelta Tapaninen tiivistää lopuksi.
Voittaisivatko Tapaniset nyt vuonna 2019 ”Suomen urbein perhe” -kilpailun?
Löytyisikö siis jostakin vieläkin ”urbimbi” suomalainen perhe? Kerro!
